Loittonee höyrypurresta kohiseva ranta

tuulen sieppaama eväspaperi

matkustavaisilla aurinkokasvot,

usean hahmon luonnostelen vihkoon

paatin sireenistä herää hattupääsi

piirustan sen mietteen

silmissäsi silmäni

sinivihreän kirkas vesi

soudan halulla käsivarren suojaan

rannan hämärät ihmeitä täynnä

ruokimme toisiamme lakkaamatta

Armas Juhani

Miten neuvoisin sinulle lähintä Postilinjan pysäkkiä?

Jää kyydistä, kun ainoaa suoraa mäntyä syleilee raskas saha
ripusta reppu oksanhankaan

syvällä neulaspatjassa

kukin valkoisena kuin pohjolan tytär

vedän paidan pään ylitse

valaisen kasvosi, solisluut

lamoan, istuttaisit itsesi ja

miellytämme toisiamme kerta kerran

keväisin yöt ovat sisällä talossa,

en muista kenelle olivat vuodet

vääntynyt rengas sormiimme,

mielessäni riepoo se pimeä,

ota riepo, ja yksi käsi,

taita keskeltä yhteen

työnnä juurien alle

ota toinen käsi

korjaa suortuva ohimolta korvan taakse

kolmas tai neljäs kerta jolloin voisin sanoa

kumartuvat ikkunat auki

kiipeävät minussa

Venny

Talo

asetumme, asumme kuin aina olisimme

Talon rakennuspuut kasvattavat meille uuden metsän

kynnyksien oksakohdat versovat

öisin vesakko yltää kattohirsiin, saippuamarjakasveja

missä vain voi piiloutua pysähtymällä

pysähdy!

kasvaa oksatappeja, mäntyä

haluaisimme sanoa vaahteraa (painavaa puuta) tiukkoja silmuja

kukkatertut surisevat, siemeniä ikkunanlaudoilla, varpaissa neniä,

Talossa on 30 ovea

alakerrassa on 18,

yläkerrassa 12,

jokaisen lukon ja avaimen voisin kuviot piirtää ovien peilit

miten kynnykset istuvat paikkaansa

oven aukeamissuunta kun se kohaltaa mitä vasten

komuutit, piirongit

ovet, mitkä ovat aina kiinni

vedä, työnnä

Juhani armas

mitä sinä kirjoitat?

kun särjen suu rantakalliolla

silkkinen siima välähdys joen yllä

vavan heittorytmi

auringonläikässä kisaavat hyönteiset

kannat saaliin vitsassa pihaan

männyn heilimään muistikirjaan suomuja

merkintönä kalan suuruus

lue se minulle ääneen

Venny

Maalausmerkkien

rajojen määrittäminen

kahdeksan viivaa

kun kuvamerkkiä hengitetään

kivien muodot mustalla tussilla

näädän karvalla lumimaisema

taitavat liioitella, kulkea

hentoa jälkeä

unohdan nukkua

vuoret leviävät






Minun rakas siskoni
hän on saapunut asumaan kanssamme,
sulonsa ei jää huomiotta.

Häpeämättömät, raukeat sanat ovista,
kiusaukset, nyt ne on kutsuttu

suut kuin sammalet, hirsien raoista

täydellisimmän hurmion puoliavoin jälki.

Rakas Juhani

Lapset nukkuvat verhon hämärässä

sen taitteessa kasvojesi uninaamio

helmeilet paperien pinnallakin

saan sekoittaa häränsappea väreihin,

halkaistussa sydämessä kaaos,

tunnen vielä kätesi jalkojeni välissä

vaikka

älä ota sitä pois

oras toi meille mesisen tuoksun

kun lepäsimme kasvokkain, hengityksemme

ja yö vain vähän kääntyy.

jalat puutuvat liikkeelle nyt, unettomat

pajulinnun molli.

Venny

Avain työnnetään lukkoon hampaat alaspäin

painavan avaimen kiertosuunta on vasemmalle

neljäsosa kierrosta

tämä lukko on portaiden juurella isossa ovessa

portaiden alla pienen oven avainta kierretään oikealle

puoli kierrosta

pieni avain, sopii käteemme kauniisti, pari sormea lenkin sisään

lukot aukeavat muuttuvin tavoin,

avoimet maitohampaat rautahampaiksi

kaatuvat ovet.

kadehdin alastomia,
alastoman askelta.

minut on veistetty toisesta puusta,

kudottu nokkoskuidusta,

polttavan ihon kohouma

Juhani rakas

Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa,
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa,  kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!

Muistatko Jussi
oleanterien lämpöisen lemun
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.

Sinua aatellen 

Venny

Maisemamaalausta,

kukaan ei enää tiedä

metsistä, virroista

vesikuvista

kun et jaksa enää vaeltaa,

makaa vuoteellani
kirjoita meille 

kaksi säettä.

Juhani rakkaani

Piirustussalissa kiilakehys kesken, ripustukset

yksi kuusipuu yksi siveltimenveto

tai oksat huolellisesti kärkiin

sateen märät linnut, niin märät, eivät lentoon nouse

suudelmat, jotka sinulle ja

katsoin huuliasi, mietin, minkälainen hän

suutelija

pyöräilemme kotiin,

leskenlehtikruunulla seuraat minua

notkelman ojan tuoksussa,

valaise kasvosi

Venny

korkeana syyspäivänä haravoidaan suuret lehdet kirjaston sohvan taakse

yläkerran portaiden alle, mahonkisen taffelipianon kannen alta

haravoimme lehdet

alakyökin eteisen lattia maatuu, sade ajaa sisään hiekkaa

sen kynnyksen juuret eivät niin kosteassa viihtyneet,

vaan joen virran mukana kellui pakeneva

hiekka ulos.

Lakaisen, konttorikomeron

(en haluaisi sinne mennä)

kuiskauksia

tuuletusaukon hämärässä mallinukke näkee kohtaamisia

låtsar att läsa gamla Hemmets veckojournalen

hon säger ingenting åt er.

Förlåt, jag borde inte ha kommit

jag ska - gå

jag går nu

Omakuva, öljyväri

omakuva, hiili ja vesiväri

omakuva, hiili ja laveeraus

mustasuinen luonnos, hiili

omakuva, lyijykynä

(paperin toisella puolella käsiharjoitelma)

keskeneräinen omakuva, öljyväri kankaalle (liimattu vanerille)

mustataustainen omakuva, öljyväri

hopeataustainen omakuva, lyijykynä, vesiväri, hiili, lehtihopea

omakuva profiili, hiili, liitu, guassi

omakuva paletteineen, tempera, öljyväri

omakuva

omakuva
37 x 33

omakuva, hiili, vesiväri,

omakuva mustassa puvussa, öljyväri puulle
19,7 x 15,5

omakuva profiili, lehtikulta

omakuva silmät suljettuina

Juhani rakkaani.

Hyinen Väinä-joki vielä kelluttaa vesilintuja

ja Tuomiokirkon edustalla pakkastuuli pyörittää lunta.

Pakaasia avaamatta istun

hotellin sänkyä kun vasta ajurin laiska piiska hoputtaa hevosen

talvi seisoo silmät kiinni

totiseen sinun ikävääsi riitä villat nahat lämmittämään

yhden lampun valoa.

Liukkaat ovat mukulakivet kulkea.

Joulutorilta maistan glühweinia, höyryää,

juoman lämmössä notkistuvat sormet kirjaimiin,

kirjain kirjaimelta lähelle sinua

kierrämme, valitsemme oikean

Venny

mutta kaikki jää keskeneräiseksi

maiseman osaan

kastan siveltimen

hahmottelen samean, ohuen

katselen

nostan kuvan irti, ulos

puhdas väri

en, haluan olla onnellinen

luonnoksessa tuijotan viivaa

kupruista tapettia

Viestimme kulkevat vitkaan, loittonevat

ennen hämärää kadulla
tsaarin sotilaiden karkeat huudot
hekin vieraalla maalla - kaukana rakas -
mutta minä vapaa jatkamaan matkaa, vaan
veturin höyryltä ei näy seuraavan aseman nimi.

Aseman sohvalla 

viipyy calvados, junat saapuvat

aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.

Rautatorni Eiffel kasvaa.

Juhani kuulehan,

Ompi minulla piletti ja petipaikka Kööpenhaminasta matkaavassa höyrylaivassa, nimeltään Arcturus.
Kapteeni K.O.Sjöland on kokenut merenkävijä, vaan jäistä ei liene vielä haittaa.
Kuluvaa kuuta 21 pnä laiva saapuu Hangöön, ehdin iltajunalla Helsingforsiin. Yövyn siellä ja jos oisit saapuvilla seuraavana päivänä minua vastaanottamaan, kotiasemalla, niin näemme heti kasvomme, tunnemme toinen toisemme, toisiamme vasten.

Venny

On vielä maalaamisen taito

Ohuen steariinin peittämänä

niin seisovat ikkunat

talven aiheet,

joihin tätä ei ole lueteltu;

vaakasuoran auringon kuvaamiseen tarvitaan

kapea kaistale pellavaa, lautaa,

terävä siveltimen kärki.

Juhanini

Jäätyy siveltimeni ote
vesivärien hileestä sain vielä mustan
pellavasiipisiin naakkoihin
- lentävät yösydämeksi kellotorniin
yön sydän omani ja sinun
jokainen isku

Venny 

Kära syster

Tulen kyllä. Olen päättänyt tulla.
Miten minulle rakkaat te kumpainenkin olette,
ja lapset, meidän kolmen yhteiset.
(Jollain keinoin on vain jaksettava eteenpäin)
Te toisianne, noitumassa sinä hän,
kiistaton yhteytenne koskee minuun kuin luoti.
Tulen, ruumiini rikki, tulen.

Jussi on saapuvilla Helsingforsissa t.k. 22 päivänä, minua vastassa. 
Sieltä jatkamme yhdessä kotiin.

Venny

JK. Lantut voisit keittää valmiiksi 

sisälläni lyödään ovi kiinni

On muistettava

kotiintulon lämpö,

polkutiellä reen jäljet

kalaton lampi

merkeittä piirretty kohtaaminen, 

ääriviivoja vailla

talvipäivän varjokuva hellamuurissa

Porrasaskelmat on rakennettu yhden puun laudoista

ala-askelmat leveimmistä laudoista, korkealle

nousevissa jaloissamme kapenevat ja madaltuvat,

seinässä likaisten koirien painama musta nauha.,

Lankkujen väleistä lastukieppiä,

tasanteen rikkinäisestä ikkunasta ulos

(hyttysverkko heiluu tuulessa)

kun lähdemme, saavumme, se vilkuttaa,

ikkunanlaudan maali hilseilee








Rakas Juhani

Yhä askaroi mieleni sen erään
maalisaamun hämärässä.

Pöydälle vierähtää kalvosinnappi
                              - tähän herään
kaulus putoaa lattian pimeään

kaulasi
uurteissa haihtunut yö
                              - solisluut
ranteista ohjaat minua
napilta napille.

Kamarin lasin takana tuuli
kuin pakottaa räntähiutaleet maahan.


Venny






Käsinpuhalletun ikkunalasin läpi katsottuna
linnunsilmiä ylösalaiseen
pihan miniatyyrit
leikkivä tyttö, sommitelma lyijykynällä,
omenapuu
päärynäpuu
puut tuulessa öljyväreillä.

Juhani rakkaani

Joutsenet melovat pientä palaa vettä auki

riemukkaat toitotukset aamuilmassa

Lunta yhä paksulti,

kahlaan metsässä, etsien merkkiä;

etsien lausetta sinusta,

sinua aina.

Venny

Ison kesän täyteläisyys

maalausteline jää kevyeen varjoon
Pilvet soutavat saaren pintaa,
pienen pellavaöljyni on tuulenpuuska kaatanut,
maali käy vähiin, se melkein riittää.

Kun lasken siveltimen, on mereni siinä
taas läikkyvänä,
avoin.

Kesän kultainen kuu kylmä

kuumeinen Juhani, rakkaani

selkä puun nojassa

piirustan syreenikiitäjien lentotahtia

risupesän linnunpojista huoli, meillä

tuore vuode,

suoraan orsilta pedatut

tuoksuheinäpeitteet

uudet pellavat orailla.

Pihanurmelta kasvavat pois käenpiiat

tulee hetki, jolloin metsä kulkee valon eteen

selkäpuolen lämpö on erilainen,

on puvun vaihtamisen aika.

Ulkoluodoilla vesi on jatkuvassa liikkeessä

pinta särkyy aironveto kerrallaan

kuvastuvat rannat

rannat järvien valoa,

parannan vauhtia

syksy syttyy tuleen

saaret katoavat

yö istuu laiturilla

Lumen kutomisessa kankaaksi

hakokolposet hakkaavat löysän kuteen,

- tsilp tslirp, tsilp tslirp

silmäkulman ohuella juovalla väri

siemenet

tallotaan tuoreen pöytäliinan

mustat leukalaput.

Liinavaatekaappi kasvattaa pellavaa ja

mankeloi vuosien alimmat kerrokset

köynnöskuvioilla pienten sänkyjen lyhyet lakanat
käyvät tarpeettomiksi.

Lihonnutkin se on, kaappi, kasvanut liian suureksi
ovet mahdu kiinni

ei pysty liikkumaan
Kitkerät petivaatteet
vaihtavat huoneita,

avaimen nelikulmainen lenkki peltinen palttina.

kynnykset kuluvat

suu on sanoista palanut

Toipilas,

hän makaa pimeässä kunnes tuon lampun

Nukkuu kädet vatsan päällä

silmälasit kiinni

lasien heijastusympyrä katossa näyttää

silmäripsien pajukkoa, tuhatjalat

huoneen täyttää hurina,

vanhat kiitäjät, kehräävät risaiset siivet

toukat syövät järjestyksessä, reunasta alkaen

suoniin asti

Vielä odotan  yhteistä päivää, yötä

vuotta ja vuotta

vain nousevat kuut

vähenevä sydän,

ei päivä ei yö

Hellassa tuli, hauenleuka

savu nousee tänään piipusta suoraan

haapojen latvoista valuu valo

puhkeaa aurinkopäivä, pakkasen oranssi

maan palelevat olkapäät

korkea kylmä paikoillaan

koskettaa lintuj,

huojuvatko puiden latvat?

Huojunko yksin itse?

Jäljellä yksi tulitikku,

öljylampussa perhonen

Unohdan, että aika kuluu,

yöpöydälle jäävät kalvosinnapit

en puhu enää jaksa

istua kun makaat

päiviä ääneen poikien kirjeitä.

4 aikaan j.pp

hengität ulos enää jaksa, lakana on

kuolinvuoden pellava, me käärittynä

 - humu, osakunnan juhlan tungos

huomaan sinut oitis, armas Juhani -

paksua mustaa suruhuntua

Talvella taivaan väri on korkeampi

kivettyneet siveltimet

käyn välillä keskeneräisillä kankailla

kuivunut maali astioissa.

Voiko mielikuvituksen nähdä kankaan läpi?

- talon aurinkoseinällä

kuin oisit jälleen maiseman edessä liikkumatta

silmäkulmat heti piirtäisin armaan hahmon

ohikulkeva ikkuna, sen hetkisen vielä

titaaninvalkea valo

© chr.