tiistai 19. helmikuuta 2013



Loittonee höyrypurresta kohiseva ranta
tuulen sieppaama eväspaperi
matkustavaisilla aurinkokasvot,
usean hahmon luonnostelen vihkoon
paatin sireenistä herää hattupääsi
piirustan sen mietteen



silmissäsi silmäni
sinivihreän kirkas vesi
soudan halulla käsivarren suojaan

rannan hämärät ihmeitä täynnä



ruokimme toisiamme lakkaamatta






Armas Juhani

Miten neuvoisin sinulle lähintä Postilinjan pysäkkiä?
Jää kyydistä, kun ainoaa suoraa mäntyä syleilee raskas saha
ripusta reppu oksanhankaan

syvällä neulaspatjassa
kukin valkoisena kuin pohjolan tytär
vedän paidan pään ylitse
valaisen kasvosi, solisluut
lamoan, istuttaisit itsesi ja
miellytämme toisiamme kerta kerran

keväisin yöt ovat sisällä talossa,
en muista kenelle olivat vuodet
vääntynyt rengas sormiimme,
mielessäni riepoo se pimeä,
ota riepo, ja yksi käsi,
taita keskeltä yhteen
työnnä juurien alle
ota toinen käsi
korjaa suortuva ohimolta korvan taakse
kolmas tai neljäs kerta jolloin voisin sanoa

kumartuvat ikkunat auki
kiipeävät minussa


Venny









Talo
asetumme, asumme kuin aina olisimme
Talon rakennuspuut kasvattavat meille uuden metsän
kynnyksien oksakohdat versovat
öisin vesakko yltää kattohirsiin, saippuamarjakasveja
missä vain voi piiloutua pysähtymällä
pysähdy!
kasvaa oksatappeja, mäntyä
haluaisimme sanoa vaahteraa (painavaa puuta) tiukkoja silmuja
kukkatertut surisevat, siemeniä ikkunanlaudoilla, varpaissa neniä,



Talossa on 30 ovea
alakerrassa on 18,
yläkerrassa 12,
jokaisen lukon ja avaimen voisin kuviot piirtää ovien peilit
miten kynnykset istuvat paikkaansa
oven aukeamissuunta kun se kohaltaa mitä vasten
komuutit, piirongit
ovet, mitkä ovat aina kiinni
vedä, työnnä









Juhani armas

mitä sinä kirjoitat?

kun särjen suu rantakalliolla
silkkinen siima välähdys joen yllä
vavan heittorytmi
auringonläikässä kisaavat hyönteiset
kannat saaliin vitsassa pihaan
männyn heilimään muistikirjaan suomuja
merkintönä kalan suuruus

lue se minulle ääneen


Venny










Maalausmerkkien

rajojen määrittäminen
kahdeksan viivaa
kun kuvamerkkiä hengitetään

kivien muodot mustalla tussilla
näädän karvalla lumimaisema
taitavat liioitella, kulkea
hentoa jälkeä

unohdan nukkua
vuoret leviävät






Minun rakas siskoni
hän on saapunut asumaan kanssamme,
sulonsa ei jää huomiotta.

Häpeämättömät, raukeat sanat ovista,
kiusaukset, nyt ne on kutsuttu
suut kuin sammalet, hirsien raoista

täydellisimmän hurmion puoliavoin jälki.










Rakas Juhani

Lapset nukkuvat verhon hämärässä
sen taitteessa kasvojesi uninaamio
helmeilet paperien pinnallakin
saan sekoittaa häränsappea väreihin,

halkaistussa sydämessä kaaos,
tunnen vielä kätesi jalkojeni välissä
vaikka
älä ota sitä pois
oras toi meille mesisen tuoksun
kun lepäsimme kasvokkain, hengityksemme
ja yö vain vähän kääntyy.

jalat puutuvat liikkeelle nyt, unettomat
pajulinnun molli.


Venny









Avain työnnetään lukkoon hampaat alaspäin
painavan avaimen kiertosuunta on vasemmalle
neljäsosa kierrosta
tämä lukko on portaiden juurella isossa ovessa
portaiden alla pienen oven avainta kierretään oikealle
puoli kierrosta
pieni avain, sopii käteemme kauniisti, pari sormea lenkin sisään
lukot aukeavat muuttuvin tavoin,
avoimet maitohampaat rautahampaiksi

kaatuvat ovet.







kadehdin alastomia,
alastoman askelta.
minut on veistetty toisesta puusta,
kudottu nokkoskuidusta,

polttavan ihon kohouma






Juhani rakas

Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa,
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa,  kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!

Muistatko Jussi
oleanterien lämpöisen lemun
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.

Sinua aatellen 

Venny











Maisemamaalausta,
kukaan ei enää tiedä
metsistä, virroista
vesikuvista

kun et jaksa enää vaeltaa,
makaa vuoteellani
kirjoita meille 

kaksi säettä.








Juhani rakkaani

Piirustussalissa kiilakehys kesken, ripustukset
yksi kuusipuu yksi siveltimenveto
tai oksat huolellisesti kärkiin
sateen märät linnut, niin märät, eivät lentoon nouse
suudelmat, jotka sinulle ja
katsoin huuliasi, mietin, minkälainen hän

suutelija

pyöräilemme kotiin,
leskenlehtikruunulla seuraat minua
notkelman ojan tuoksussa,
valaise kasvosi


Venny








korkeana syyspäivänä haravoidaan suuret lehdet kirjaston sohvan taakse
yläkerran portaiden alle, mahonkisen taffelipianon kannen alta
haravoimme lehdet
alakyökin eteisen lattia maatuu, sade ajaa sisään hiekkaa
sen kynnyksen juuret eivät niin kosteassa viihtyneet,
vaan joen virran mukana kellui pakeneva

hiekka ulos.
Lakaisen, konttorikomeron
(en haluaisi sinne mennä)
kuiskauksia
tuuletusaukon hämärässä mallinukke näkee kohtaamisia
låtsar att läsa gamla Hemmets veckojournalen
hon säger ingenting åt er.

Förlåt, jag borde inte ha kommit
jag ska - gå

jag går nu







Omakuva, öljyväri
omakuva, hiili ja vesiväri
omakuva, hiili ja laveeraus
mustasuinen luonnos, hiili
omakuva, lyijykynä
(paperin toisella puolella käsiharjoitelma)
keskeneräinen omakuva, öljyväri kankaalle (liimattu vanerille)
mustataustainen omakuva, öljyväri
hopeataustainen omakuva, lyijykynä, vesiväri, hiili, lehtihopea
omakuva profiili, hiili, liitu, guassi
omakuva paletteineen, tempera, öljyväri
omakuva
omakuva
37 x 33
omakuva, hiili, vesiväri,
omakuva mustassa puvussa, öljyväri puulle
19,7 x 15,5
omakuva profiili, lehtikulta

omakuva silmät suljettuina









Juhani rakkaani.

Hyinen Väinä-joki vielä kelluttaa vesilintuja
ja Tuomiokirkon edustalla pakkastuuli pyörittää lunta.
Pakaasia avaamatta istun
hotellin sänkyä kun vasta ajurin laiska piiska hoputtaa hevosen
talvi seisoo silmät kiinni
totiseen sinun ikävääsi riitä villat nahat lämmittämään
yhden lampun valoa.

Liukkaat ovat mukulakivet kulkea.
Joulutorilta maistan glühweinia, höyryää,
juoman lämmössä notkistuvat sormet kirjaimiin,
kirjain kirjaimelta lähelle sinua
kierrämme, valitsemme oikean

Venny








mutta kaikki jää keskeneräiseksi
maiseman osaan
kastan siveltimen
hahmottelen samean, ohuen
katselen
nostan kuvan irti, ulos
puhdas väri

en, haluan olla onnellinen







luonnoksessa tuijotan viivaa
kupruista tapettia








Viestimme kulkevat vitkaan, loittonevat
ennen hämärää kadulla
tsaarin sotilaiden karkeat huudot
hekin vieraalla maalla - kaukana rakas -
mutta minä vapaa jatkamaan matkaa, vaan
veturin höyryltä ei näy seuraavan aseman nimi.





Aseman sohvalla 
viipyy calvados, junat saapuvat
aamulla pestyt kadut valuvat Seineen.

Rautatorni Eiffel kasvaa.









Juhani kuulehan,

Ompi minulla piletti ja petipaikka Kööpenhaminasta matkaavassa höyrylaivassa, nimeltään Arcturus.
Kapteeni K.O.Sjöland on kokenut merenkävijä, vaan jäistä ei liene vielä haittaa.
Kuluvaa kuuta 21 pnä laiva saapuu Hangöön, ehdin iltajunalla Helsingforsiin. Yövyn siellä ja jos oisit saapuvilla seuraavana päivänä minua vastaanottamaan, kotiasemalla, niin näemme heti kasvomme, tunnemme toinen toisemme, toisiamme vasten.


Venny









On vielä maalaamisen taito



Ohuen steariinin peittämänä
niin seisovat ikkunat
talven aiheet,
joihin tätä ei ole lueteltu;
vaakasuoran auringon kuvaamiseen tarvitaan
kapea kaistale pellavaa, lautaa,
terävä siveltimen kärki.







Juhanini

Jäätyy siveltimeni ote
vesivärien hileestä sain vielä mustan
pellavasiipisiin naakkoihin
- lentävät yösydämeksi kellotorniin
yön sydän omani ja sinun
jokainen isku

Venny 








Kära syster

Tulen kyllä. Olen päättänyt tulla.
Miten minulle rakkaat te kumpainenkin olette,
ja lapset, meidän kolmen yhteiset.
(Jollain keinoin on vain jaksettava eteenpäin)
Te toisianne, noitumassa sinä hän,
kiistaton yhteytenne koskee minuun kuin luoti.
Tulen, ruumiini rikki, tulen.

Jussi on saapuvilla Helsingforsissa t.k. 22 päivänä, minua vastassa. 
Sieltä jatkamme yhdessä kotiin.


Venny

JK. Lantut voisit keittää valmiiksi 







sisälläni lyödään ovi kiinni



On muistettava
kotiintulon lämpö,
polkutiellä reen jäljet
kalaton lampi
merkeittä piirretty kohtaaminen, 
ääriviivoja vailla




talvipäivän varjokuva hellamuurissa







Porrasaskelmat on rakennettu yhden puun laudoista
ala-askelmat leveimmistä laudoista, korkealle
nousevissa jaloissamme kapenevat ja madaltuvat,
seinässä likaisten koirien painama musta nauha.,
Lankkujen väleistä lastukieppiä,
tasanteen rikkinäisestä ikkunasta ulos
(hyttysverkko heiluu tuulessa)
kun lähdemme, saavumme, se vilkuttaa,
ikkunanlaudan maali hilseilee








Rakas Juhani

Yhä askaroi mieleni sen erään
maalisaamun hämärässä.

Pöydälle vierähtää kalvosinnappi
                              - tähän herään
kaulus putoaa lattian pimeään

kaulasi
uurteissa haihtunut yö
                              - solisluut
ranteista ohjaat minua
napilta napille.

Kamarin lasin takana tuuli
kuin pakottaa räntähiutaleet maahan.


Venny






Käsinpuhalletun ikkunalasin läpi katsottuna
linnunsilmiä ylösalaiseen
pihan miniatyyrit
leikkivä tyttö, sommitelma lyijykynällä,
omenapuu
päärynäpuu
puut tuulessa öljyväreillä.






Juhani rakkaani
Joutsenet melovat pientä palaa vettä auki
riemukkaat toitotukset aamuilmassa
Lunta yhä paksulti,
kahlaan metsässä, etsien merkkiä;
etsien lausetta sinusta,
sinua aina.

Venny








Ison kesän täyteläisyys
maalausteline jää kevyeen varjoon
Pilvet soutavat saaren pintaa,
pienen pellavaöljyni on tuulenpuuska kaatanut,
maali käy vähiin, se melkein riittää.

Kun lasken siveltimen, on mereni siinä
taas läikkyvänä,
avoin.







Kesän kultainen kuu kylmä
kuumeinen Juhani, rakkaani
selkä puun nojassa
piirustan syreenikiitäjien lentotahtia
risupesän linnunpojista huoli, meillä
tuore vuode,
suoraan orsilta pedatut
tuoksuheinäpeitteet
uudet pellavat orailla.






Pihanurmelta kasvavat pois käenpiiat
tulee hetki, jolloin metsä kulkee valon eteen
selkäpuolen lämpö on erilainen,
on puvun vaihtamisen aika.




Ulkoluodoilla vesi on jatkuvassa liikkeessä
pinta särkyy aironveto kerrallaan
kuvastuvat rannat
rannat järvien valoa,
parannan vauhtia
syksy syttyy tuleen




saaret katoavat
yö istuu laiturilla










Lumen kutomisessa kankaaksi
hakokolposet hakkaavat löysän kuteen,
- tsilp tslirp, tsilp tslirp

silmäkulman ohuella juovalla väri
siemenet
tallotaan tuoreen pöytäliinan
mustat leukalaput.









Liinavaatekaappi kasvattaa pellavaa ja
mankeloi vuosien alimmat kerrokset
köynnöskuvioilla pienten sänkyjen lyhyet lakanat
käyvät tarpeettomiksi.
Lihonnutkin se on, kaappi, kasvanut liian suureksi
ovet mahdu kiinni
ei pysty liikkumaan
Kitkerät petivaatteet
vaihtavat huoneita,

avaimen nelikulmainen lenkki peltinen palttina.






kynnykset kuluvat
suu on sanoista palanut








Toipilas,
hän makaa pimeässä kunnes tuon lampun
Nukkuu kädet vatsan päällä
silmälasit kiinni
lasien heijastusympyrä katossa näyttää
silmäripsien pajukkoa, tuhatjalat
huoneen täyttää hurina,

vanhat kiitäjät, kehräävät risaiset siivet

toukat syövät järjestyksessä, reunasta alkaen
suoniin asti






Vielä odotan  yhteistä päivää, yötä
vuotta ja vuotta

vain nousevat kuut
vähenevä sydän,

ei päivä ei yö






Hellassa tuli, hauenleuka
savu nousee tänään piipusta suoraan
haapojen latvoista valuu valo
puhkeaa aurinkopäivä, pakkasen oranssi
maan palelevat olkapäät

korkea kylmä paikoillaan
koskettaa lintuj,
huojuvatko puiden latvat?
Huojunko yksin itse?
Jäljellä yksi tulitikku,
öljylampussa perhonen








Unohdan, että aika kuluu,
yöpöydälle jäävät kalvosinnapit
en puhu enää jaksa
istua kun makaat
päiviä ääneen poikien kirjeitä.
4 aikaan j.pp
hengität ulos enää jaksa, lakana on
kuolinvuoden pellava, me käärittynä

 - humu, osakunnan juhlan tungos
huomaan sinut oitis, armas Juhani -

paksua mustaa suruhuntua










Talvella taivaan väri on korkeampi

kivettyneet siveltimet
käyn välillä keskeneräisillä kankailla
kuivunut maali astioissa.

Voiko mielikuvituksen nähdä kankaan läpi?
- talon aurinkoseinällä
kuin oisit jälleen maiseman edessä liikkumatta
silmäkulmat heti piirtäisin armaan hahmon

ohikulkeva ikkuna, sen hetkisen vielä
titaaninvalkea valo





© chr.






5 kommenttia:

  1. Minusta olisi hedelmällistä keskustella, ei niinkään pilkkujen ja pisteiden paikasta, säkeiden oikeellisuudesta, vaan tästä kokonaisuudesta. Onko mieltä, ja mitä mieltä on uusiksi kirjoitaa "tunnettujen" henkilöiden historiaa. Ja toisaalta onko sillä merkitystä, ovatko runojen henkilöt ns. oikeasti olleet kuvatun kaltaisia, onko heidän yhteinen historiansa tämä.
    mutta toisaalta. yksityiset rakkausrunot, -kirjeet saavat kyllä eivan eri merkityksen, jos ja kun ne voidaan sijoittaa jotain taustaa vasten, johonkin kontekstiin.
    ja vielä: mitä käyttöä tälläiselle kokonaisuudelle voisi keksiä/kehitellä. Tietystikin runokokoelman osana, tai kuten nyt oman blogina (mutta mistä sillekin köytää lukijansa). Entäpä muut vaihtoehdot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se pitää vielä tarkennukseksi lisätä, että pidän tästä kokonaisuudesta kovinkin paljolti :)

      Poista
  2. Tämä on hieno asia lukea huikeat kirjeesi näin sarjana. Viittaan JM:n kommenttiin tunnetuiden henkilöiden kirjeenvaihtoa käyttää pohjana omalle työllensä. Tuon asian merkitys vähenee, kun pystyy luomaan tekstistä omatyylisen ja vahvan kokonaisuuden kuten teit CHR. Blogina näistä on hyvä jatkaa ja muokata ajan kanssa kokonaisuus jossa yhdistyy ulkoasu ja sisältö.Ehkä tältä pohjalta on helpompi miettiä toisia vaihtoehtoja ilmaisutavaksi. Ei muuta kuin jatkat myös kirjeiden blogiasi. Täytyy pitää mielessä ja jos vaikka voisi antaa vinkkejä sinulle. terveisin kl

    VastaaPoista
  3. Välikommenttia: pidän eniten kokonaisuudessa noista kirjeiden väleissä olevista persoonallisista teksteistä (Vennyn sisintä?), ne on uutta. Kirjeiden kanssa luettuna syntyy toki hedelmällinen jännite, silmä, korva ryhtyy sommittelemaan tilaa, rakentuisivatko nämä joskus myös esitykseksi? Saattaisi toimia. Luultavasti tuo ulkoinen- sisin muoto auttaa ja inspiroi sinua työstämään kokonaisuutta lisää? Luomisen iloa CHR:lle!

    VastaaPoista
  4. Aah, kuinka iloinen olenkaan, että Venny ja Juhani on nyt esitetty kahteen kertaan - kesällä Heinolan Harjupaviljongilla ja tällä päivämäärällä Lahdessa Cafe Laurellissa.
    Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille. :)

    VastaaPoista